Anarkistit ottivat yhteen poliisin kanssa

No niin.

Anarkistit ottivat yhteen poliisin kanssa.

Mitenköhän mahtoi käydä? Anarkistit ehkä viimein aivan ylivoimaisesti voittivat poliisilaitoksen voimainkoitoksessa? En viitsinyt klikata uutista auki. Väänsi liikaa. Miksei mistään oikeasti hauskasta ilmoiteta koskaan etukäteen? Olisin kyllä mennyt paikan päälle hurraamaan. Mikä olisi kerroin anarkisteille, jos nämä kahinat päätyisivät Veikkauksen peleihin?

-Tää on se päivä, kun guukin ulvoo anadrkiaa!

-Turpa kiinni Koistinen! Tai siis on, on, se juuri, mutta torilla et sössötä noilla hampailla paskalakkien kuullen sanaakaan. Heilutat vain mailaa niin, että kypärät lentää ja pidät pääsi kiinni. Mutta Koistinen on kiinni totuudessa kyllä, tänään on vihdoin meidän hetkemme, järjettömyyden hetki! Tänään näytämme närhen munat ja hakkaamme kaikki maailman kytät paskaläjiksi!

-?

-?

-Suudrmestari, ei meistä kukaan tiedä mikä nädrhi on...

-Mitä vittua Koistinen?

-Nädrhi, nii.

-Eikö teistä kuolioista kukaan ollut edes osaa ala-asteen ekoista luokista selvin päin?!

-....ei...

-.......eeee-i....

-No en minäkään tiedä mikä vittu närhi on! Koistinen näyttää munansa niille! Huput päähän, hyökkäämme järjestystä vastaan kuin tuhat tulta syöksevää basilikaa! Epäjärjestäytykää! Voittoon!!

                              -- yli 4 minuuttia myöhemmin mollamaijassa --

-Hahaa, ihailkaa, Koistista ne ei ole vielä nujertaneet! ...Aijai, no nyt kävi Koistisellekin tosi kurjasti. Itkeekö se? ...Oliko sillä sittenkin mummin sieniä mukana, vai miksi se pyöri koko taistelun ajan tuon saman hevosen perseen kimpussa?

-Se liukastui kun koitti kaivaa munaansa esiin. Ei kai nähnyt hupun alta eteensä. Törmäsi aika pahan näköisesti tohon heppaan. Siitä sössötyksestä ei oikein saanut enää selvää, mutta ulvoi kai, että viimeinen etuhammas jäi kiinni tuon kapitalistipollen peräaukkoon.

-Snif, karpaasi Koistinen, snort...

-Suurmestari, eikö pitänyt olla ulvova guu ja meidän vu...

-Turpasi kiinni, Yli-Känsälä! Ei sanaakaan. Tiistai viinalinjalla, ei rojua. Ja kun saat mummin liittymän auki, selvität koska itsenäisyyspäivää tänä vuonna vietetään. Silloin nimittäin paukkuu ja soi!

-Selv...

-Yksi ääni vielä ja turpaasi saat kun raudoista pääsen! Kato nyt. Kolme kyttää vieläkin Koistisen kimpussa. Ja kaksi hepan. Taisi tulla pahaa jälkeä. Varmaan miettii kapitalisti pariin kertaan, ennen kuin seuraavaa orjaa ostaa tai myy.

...Kyllä tämä selvä voitto oli meille sittenkin...

Postisäkit

Täytin vuosia. Tuli kunnioitettavat 134 (satakolmekymmentäneljä) täyteen. Ryhti on sen mukainen. Universumi juhlisti päivääni järjestämällä perseidi-ilotulituksen, ja yhteiskunta korkkaamalla opetuslukukauden. Vaimo huolehti Fresitaherätyksen, eli toki olin ajokunnossa (1,2 ‰) heti aamusta ja opetin koko päivän (0 sekuntia). Perseideiltä pitää toivoa jotain, niin toivon nyt vaikka lisää kovaa pakettia, tai ainakin vähemmän sitä pehmeää. Joten nyt ollaan tilanteessa, jossa:

Synttärijuttu kourii syntyvyystarvikkeitani.

Pahoittelen. Onko tällainen aihe mielekäs? Mielekäs, hahhah. Nettikirjoittelulle on asetettu aivan kansakunnan huipulta uudet standardit. Lajikevertailua suorittamalla voidaan todeta, että rodulliset erot ja rodunjalostus näyttää lopulta käyneen toteen. Älykkyysosamääriä mitatessa geenimanipuloitu maissikin on jo mennyt ohi kantasuomalaisesta poliitikosta.

Aivan yhden tekevää nykyään, vaikka sitä nyt muutaman säkeen säkeistään sitten.

No niin, "asiaan"...

Tänä kesänä tuli ajettua aivan riittävästi autoa. 600 kilometriä viikossa pari kuukautta riittää tällä varustuksella. Muutaman dollarin tähden. Nyt kun rahat on tuhlattu jäätelöön, jäi ilmoille tyhjän tilin jälkeen tunkkainen kysymys, onko peräpukamilla etupään sukulaisia?

Yhdyn nimettömän (sormusviittaus) lähteeni arvioon, että perseidini on loistelias. Omaistuimeni ohut ja säihkyvä viuhahdus maisemassa saa paatuneimmankin kyynikon toivomaan. Enemmän samaa, tai vähintään, ettei nyt vain sattuisi mitään.

Käytännön tasolla kankkuni kuitenkin kesti koko kesän kovaa ajoa. Ei todella mitään hienostelua, vaan kunnon rynkytystä. Märkäpaiseen lailla puhjennut perus suomalainen vesiperäkesä raiskasi Porvoon maaseutujen soraiset autopolut räävittömään kuntoon. Rasvaamaton takahymyni oli siltikin yö yöstä vielä puoliunessa, kun Volkkari jo äänsi saksalaisittain hoosiannaa.

Mutta voi, postisäkkini. Ne kirjaimellisesti levisivät tielle. Vain syystä, että sitä säkkiä nyt vain riittää. Kahden tunnin tärryytyksen jälkeen on täysin mahdotonta löytää mitään järkevää asentoa tai ajateltavaa. Tatti itsessään siis ei ole ongelma. Olen siinä mielessä siunattu, että tuo on jäänyt lyhyeksi ja ohueksi, joten pikkuleijonan (miau) kuljettelu on aina ollut helppoa ja mukavaa. Eli säkit. Säkit, säkit, säkit, säkit. Sitä tavaraa on kaikkialla. Tuosta se alkaa eikä loppua näy. Tästä riittää Punaisen ristin keräykseen lapin tontuille. Tulkaa hakemaan. Vaihdokiksi kelpaa aina viileäntilava reki.

Pieni hyppely aamuruskossa auttaa hetken. Kahden minuutin hyppely auttaa minuutin. Toisaalta, puhkikuluvien säkkiensä hyppyyttäminen auton vieressä pellon laidalla aamuviiden aikaan herättää vakavia kysymyksiä. Ja vastauksina kuuluu lisää kysymyksiä. Osaisittepa nauttia aamulehdistänne riittävästi.

Toisaalta kesäinen yksinsuhailu on ollut myös meditatiivista. Mies, auto ja auringonnousu. Ja hiljaisuus. Hiljainen hetki johtuu tosin siitä, kun tarkkuuspakittaessa työntää päänsä suljetusta auton ikkunasta ulos. Tai ei tietenkään työnnä mitään mistään. On vain mies, PAM, ja hiljainen hetki. Ja postiautossa muutaman sekunnin ajan niin perkeleesti perseidejä, että varmasti kaiken hiljaisuuden läpi kuuluu jakajan toivomukset naapurin isännälle saakka.

Se siitä. Niistä. Näistä. Lukekaa lehtenne. 

Oleellinen lapsista, lyhyesti

En halua väheksyä lapsia millään lailla, mutta nyt kun rehelliselle päälle satuttiin näin heti aamusta, niin onhan se myönnettävä, että oikeastaan niiden ominaisuudet ovat aavistuksen kehnompia kuin meillä aikuisilla. Se, ovatko lapset yleisellä tasolla plussalla vai pakkasella, riippuu tietysti katsantokannasta.

Kun nykyään tulee arviointi aloittaa positiivisen kautta, niin esimerkiksi lihaksettomuudessa ja järjen puutteessa mukulat ovat pitkällä, kilpaillen näissä sarjoissa suoraan useiden koirarotujen kanssa. Ja jos lasta vertaa vaikkapa kattilaan, niin jo alkaa taitopistevoittoja herua.

Mutta on yksi ominaisuus, joka perustelee lapsen olemassaolon. Se taianomainen hetki, joka tuottaa aikuiselle korkeimman saavuttamisen kokemuksen. Kun kaiken kaivamisen jälkeen valtava (huomioi suhteellisuus) räkäkokkare alkaa lopulta rasahdellen irrota karjuvan ja pärskivän lapsen sieraimesta.

Tämä on se hetki joka muut hetket hämärtää.

Kikkareus kuitenkin menettää lopulta tehonsa, joten toimi nyt! Aikuisiällä, vaikkapa nais- tai miespuolisosi kikkareet tarjoavat jo pikemminkin fyysisen haasteen kuin henkisen nautinnon.

En siltikään kehota kaikkia lapsentekoon. Päin vastoin, jos ainoa syy panostaa puolison avaumia, on parittomina päivinä sieraimeen ilmaantuva mehukas laps'kokkare, niin saisitte hullut hävetä itseänne peilin edessä.

Eikä tuota hetkeä varten edes tarvitse omistaa lasta. Oma tai naapurin maahanmuuttajan, aivan se ja sama. Kunnollisia kikkareita on helpoin löytää vuodenaikojen taitteista. Ota siis viimeistään syksyllä omaa aikaa itselle, pyydystä piensieraiminen ja nauti kynnenalusellinen puhdasta kausiflunssaa!

Kevään seksikkäät aiheet

Ugh, kevät aiheuttaa minkä aiheuttaa, turha kai sitä on kierrellä. Mutta olisiko joku roti edes? Monen pitkän pimeän jälkeen pari pientä kirkasta ja niin, kauhea tarve olevinaan kaikilla koko ajan.

Mediakin on taas vain sen itsensä äärellä. Kaikilla YLEn kanavilla on kellon ympäri joku asiantuntija piluilemassa jonkun leffan tai muun verukkeella. Ja lehdet nostavat tutkimuksia aiheesta päivittäin. Että siivoava mies on seksikäs, ja että naiset haluavat sittenkin miestä joka ei siivoa.

Niin tai näin, en sittenkään koe, että siivoamissexyt tutkimukset resonoisivat hormonitoimintani kanssa. Näinä keväisinä aikoina pieninkin impulssi toki usein riittää, mutta riittää se marraskuussakin. Jos vaimo sattuu olemaan kotona ja vaikkapa rappukäytävän ovi käy tai ei käy, niin tättärätää, kirkkovenekuvasto vasaroi auringon hapertaman pääni samalla kun tiskiharja ja roskapussit tipahtavat käsistä niille paikoilleen. Kompassikin osoittaa jo, ja sen mukaan mennään. Suunta on suoraan kohti. Matka-aika on sama, oli siinä välissä sitten keväinen sohjo tai keskitalvinen umpihanki.

Väittävät tutkimuksissaan myös, että naisella sukupuolielin ja mieli yhdistyvät syvemmin kuin miehellä, jolla elin yhdistyy mielen sijasta lähinnä satunnaisesti raajan kanssa. Voihan tuo ollakin. Miestutkimus on lähtökohtaisesti nokkelan tutkijan helppoa rahaa, kun naistutkimus on merkki professorin vakavaksi kehittyneestä masennuksesta.

Kevät on monille tuskallistakin aikaa. Kaikki eivät hakeudu tai löydä ruumiinlämpöön oman lämpönsä ulkopuolelle. Kevätauringossa tehdään vauvojen lisäksi paljon itsemurhia. Ehkä osan näistä selittää vääränlainen kiväärinpiipun rassaus? Reikä kuin reikä ja pam.

Olohuoneemme jokinäymä on samalla näkymä suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Poutapäivien jälkeen, kun jää alkaa maallikon silmiin näyttää jo epäilyttävän laikukkaalta, mitä tekee suomalainen mies? Vetää haalarin päälleen, raahustaa "jäälle" ja poraa siihen viime töikseen reijän! Pian paikalle löytää toinenkin samanlainen. Nämä Jarmot eivät hakeudu toistensa läheisyyteen, vaan poraavat omat reikänsä kymmenien metrien päähän toisistaan. Siinä ne istuvat, hörppivät jallukahviaan ja ihailevat löystyviä reikiään jään sulaessa. "Ite kun poraa oman reikänsä, niin eipä tartte kylillä kysellä ämmiltä, että saisko kattoo".

Joki taas piakkoin aukeaa, minkä sille mahtaa. Kaikkihan täältä lähdetään, toinen ennen toista. Mutta onko enää kauniimpaa tietä täältä ikuisuuteen, kuin vajota oman reikänsä ääreen? Vai ei ole suomalainen mies romanttinen?