Rojahdin
sohvalle valmiina katsomaan vaikka mitä tahansa kännykkävisailua. Tällä kertaa
toljotin tarjoilikin fudista. Aivan se ja sama, tätä nyt sitten, ajattelin.
Huh, olinpa väärässä! Tämä MM-turnaus oli murskalataus suoraan muurin läpi päin
velttona roikkuvaa naamaa. Maali, verkkokalvoni heiluvat vieläkin!
Tämän
ei pitänyt olla mahdollista, mutta jäin aseettomaksi kuningaslajin edessä. Ghanan
joukkue oli ensimmäinen ilmiö joka sai minut haltioitumaan. Kaunista, lähes
tanssillista ja varsinkin nopeaa juoksupotkua, aiai. Ghanalla oli myös
riemukkaimmat maalitanssit, sekä katsomon hauskin ja pelottavin
kannattajajoukko. Hyvä Ghana, ikävä jäi! Tästä tiimistä edes Saksa ei päässyt
ohi noin vain. Mutta pääsi kuitenkin, ja millä tyylillä! Maali puuttuu, otetaan
maalarimestari Klose kentälle, ei puutu enää. Mitä draamaa!
Muutama
seikka kisoissa vaatii maininnan.
Saksan valmentaja
Joachim
Löw, apua. Siinä on mies joka elää staattisen räjähdysvaaran vallassa. Jos
Löwin murhaava katse osuu mihinkään, on peli menetetty. Kaulan suonet turpoavat
moninkertaisiksi ja kasvojen väritys käy koko paletin läpi. Ei olisi kiva
tietää mitä sanoja sieltä syljen seasta löytyy, mutta ihmettelen miten Löwin
hampaat kestävät keuhkoistaan puskevaa ilmanpainetta. Valmentajana Joachim on
aivan ilmeisesti strateginen nero, mutta Löwin komennossa Porvoon Kevätkummun
curling-joukkuekin voittaisi fudiksen maailmanmestaruuden. Ei vaan uskalla
hävitä.
Luis Suárez
Suárezista
pitäisi myös mainita jotain, mutta hemmon tyyli on niin umpihullu, ettei siitä
voi sanoa yhtään mitään. Suárezin toimintaa seuratessa jää samalla tavalla
sanattomaksi kuin silloin, kun kuulin Turun sinapin valmistuksen siirtyvän
Ruotsiin. Hullu maailma.
Brasilian joukkue
Tämän
ryhmän jokaisella potkijalla oli hyökkääjän jalat. Ei noin voi pelata edes
taskubiljardia, että koko porukka juoksee pillin soidessa vastustajan maalille
ja jättää oman päädyn tyhjäksi. Ei tuubistikaan voi suunnittelematta napata
alttoviulustilta soitinta juuri ennen sooloa soittaaksen makoisan paikan itse.
Ei se soolo toimi samalla tavalla ilman bassoa. Ainut Brasilian pelaaja, joka
malttoi pysyä omalla tontillaan koko turnauksen ajan, oli maalivahti Julio
Cesar. Aivan varmasti Juliollakin oli jatkuvasti täysi hinku vastustajan
päätyyn. En tiedä mikä mafia hänet oli paikalleen pelottanut. Cesarin täytyy
olla Brasilian surullisin mies, omalle maalilleen ahdistettu. Sääliksihän tässä
käy toista.
Messi - Neymar
Minulle
tämä lenkkari-Elvis Neymar jäi kisojen suurimmaksi hahmoksi. Ja Messi
suurimmaksi pettymykseksi. Messi oli ennestään tuttu nimi, mutta en siis ennen
ole seurannut alkapalloa muutamaa sekuntia kauempaa. Tuli kuitenkin selväksi,
että tässä on maailman paras pelaaja. Höpöt, taitavin ja kallein ehkä, muttei
parhaimpaan päinkään.
Neymar
on todellinen tähti. Nuoressa futarissa on samaa karismaa kentällä, kuin
suurissa rocktähdissä omilla stadioneillaan. Kun Neymar on vasta saapumassa
kentälle, nousee paidanhelma kameroille, paljastaen pronssivaletut
vatsalihakset. Ja kentällä alkaa esitys. Neymar tekee voltin, spagaatin,
yrittää tehdä maalin, lentää kentän ympäri hävittäjän lailla, kyynelehtii, korjaa
kampauksensa, nauraa flirtaten, yrittää tehdä maalin, esittää Tanskan ja Turkin
kansallistanssit, seisoo päällään, tekee maalin. NEYMAR TEKEE MAALIN!!
Messi
mököttää jo kentälle tullessaan, kävelee suoraan vastustajansa maalille ja
aloittaa 90 minuutin kärsimysnäytelmän. Pitkästyneempää murjottajaa en ole
ennen nähnyt. Jos Messiä todella kiinnostaa ylipäätään mikään, ei intohimo
ainakaan näy millään lailla. Messi potkiskelee löysästi nurmikkoa, ottaa
askeleen eteen, tekee maalin, ottaa askeleen taakse, oksentaa tylsyyttään
kentälle, kun ei muutakaan ajantappoa keksi, tekee maalin, potkiskelee
mökötellen nurmikkoa.
Finaalin
ratkettua, sekä Saksan että Argentiinan kaikki futarit itkevät hervottomina. Ei
Messi. Messi ei itke, Messi aivan silminnähden pitkästyy. "Ei helevetin
helevetti, tässähän voi mennä vaikka kuinka kauan. Ensin mulle lykätään sata
miljaardia, että tee mitä vaan, maailma auki. Seuraavaksi mut laitetaan 40
itkevän lihaskimpun keskelle nököttämään kentälle, jolla ei edes pelata mitään
pallopelejä. Argh, ei mitään puuhaa, pitäiskö oksentaa, olis edes jotain?
Oikeesti himaan, himaan, himaa-a-a-aan. Onko pakko käydä suihkussa jos ei
tullut hiki?" On se taitava kaveri, ei muuta. En vain äkkiseltään keksi
fudiksellekaan korkeimmaksi arvoksi muuta kuin viihdearvon. Harva jaksaa
innostua teknisesti ylivertaisesta hanurivirtuoosistakaan, jos persoonassa ei
ole mitään esiinnousevaa.
Televisio - olut - maali
Loistava
homma tämä uusin addiktiontyylinen. Enää en toivo mitään pahaa kenellekään kun
näen fudispäivityksen somessa. Nykyään kiinnostun vähän, mitäs, mitäs?
Kiitos
televisio ja onneksi olkoon uudelle fudiksen MM:n suomenmestarille!
