Syvää joulua

Joulu on saamisen ja antamisen aikaa. Parhaat lahjat saadaan vuodesta toiseen yhtä rakkaalta itseltä, ja jotain täyttösälää tulee väkisinkin muualta. Lapsille on helppoa ja hauskaa ostaa lahjoja, teineille helppoa ja kallista. Mitä täysi-ikäisten lahjontaan tulee, on minulle aivan se ja sama minne kiintiökynttiläni sorvataan.

Talvi on sotaa, ja tällä hetkellä hyökkäyskalustoni on kylmä ja katkera lahja ranskalaiselta insinööriltä entisaikojen natsisaksan liittolaisvaltion reservin torvensoittajalle. Myönnän, että poljinpatteriston johtajana olen sokeria, minkä näkee naamastakin, mutta sokerin herkullisuus on säävarauksellinen. En siis katso olevani erityisesti talvi- tai mikään muukaan sää-ihminen, sillä sokeri sulaa liian kuumassa tai kosteassa, pöllyää tuulessa ja näköjään myös jäätyy herkästi.

Näin ollen en joutunut miettimään omaa lahjaani kovin kauaa.

Verottajankin palkitessa tavallista suuremmalla palautuksella, päätin nostaa olemiseni korkeammalle tasolle ostamalla autooni Webaston, vaikka kyseiseen iloilmapömpeliin peloteltiinkin vikoja tulevan tuon tuosta. ”Tulkoon”, ajattelin, ”niin tulee talvikin tuon tuosta”.

Verottaja ei kuitenkaan ollut ainoa hyvämuistinen, sillä myös KELA muisti 2010 päättynyttä ryyppy- ja/tai opiskeluputkeani parin tonnin takaisinperinnällä. Webasto maksaa justiin sen pari tonnia, eli nyt joudutaan sittenkin tinkimään Webaston laatutasosta. Päädyin moniosaiseen ale-Webastoon, pian loppuu rattivapina ja kiekkoskrabailu!

Talvikengät Lidlistä 20€, Rukka-toppahousut 90€ (!) ja magneettikiinnitteinen tuulilasirätti Mikrokulmasta 15€. Enää ei pakkanen paina! Olisi kuitenkin pitänyt kuunnella niitä Webaston vikavaroitteluita. Virittäessäni rättiä lasille alkoi jälleen painaa, kun ei magneetti tietenkään ota kiinni Perhanani lasikattoon. Muuten ihan kelpo ostos oli se rätti. Epäilen, että yläkerrastani on viima puhaltanut viimeisenkin joulutuikun sammuksiin, sen sortin pimeydessä näitäkin ostoksia on harkittu. Tunnelinpään valotilanteesta ei tosin voi juuri nyt, eikä muutamaan kuukauteenkaan saada varmuutta, sillä tunnelin istuinpäädyn uloslastausterminaali on syvässä jäässä. No, nokkeluuttani ostin Robinhoodista rätille lisäpitimeksi toisen rätin 11€, sellaisen koukuilla kiinnitettävän puolipeitteen. Ai että, taas kelpaa! Vaan ei kelpaa kauaa, kun jo ensimmäisenä yönä katkeaa ensimmäinen MUOVIkoukku ja toisena yönä kuminauha. Ei ollut turha ostos tuokaan, sain kuitenkin 2 skrabatonta aamua, á 5,50€.

Viimeinen oljenkorteni oli ostaa kokopeite 60€, joka oli ammattimyyjän avusta huolimatta väärää kokoa. Sen sain sentään vaihdettua, ja nyt, kahden viikon keräilyn jälkeen ale-Webaston loppuhinnaksi muodostui 176€. Taas on tehty tyhjäksi yksi rapea ranskalainen juoni sinertävänvalkoisen ihmispolon nujertamiseksi! Siinä lepää silmäteräni näiden talvisten öiden yli kokopeitteen suojassa kuin kohmettunut, jo höyryistään luopunut pökäle reikänsä päälle sammuneen glögihumalaisen pilkkijän haalarin lahkeessa.

Vuodenvaihteenkin lähestyessä tuo 176 euroa hedelmöitti päähäni puolikiusallisia ajatuksia aikojen muutoksesta. Ennen vanhaan, kymmenisen vuotta sitten tuollaisella vajaalla parilla sadalla sai ihan hyvän auton, sopivasti bensaa ja pienen askin Bonus-savukkeita. En kuitenkaan muistele 150 €:lla ostamaani Fiat Regataa pelkällä rakkaudella, mutta muistelen kuitenkin. Regatan loppu on varmasti ollut surkea, mutta siitä minulla ei ole muuta kuin jalostunut päätelmä, sillä tiemme erkanivat yhteisen taipaleemme viimemetreillä. Koska kaikenlainen onnistuminen on suuria osaamisalueitani, onnistuin kadottamaan Regatareppanani Läyliäisiin kohdistuneen keikkamatkan yhteydessä. Auto jätti mennessä orkesterin tielle, josta keikkahommia jatkettiin muin keinoin. Regata huollettiin paikallisesti, ja lähdimme hakemaan pirssiä soittokaverini Benjon (nimi muutettu) kanssa eräänä marraskuisena iltana. Fiat jaksoi kotimatkaa vaivoin muutaman kymmenkilometrisen, kunnes lopulta ajoin pimeällä talvisella moottoritiellä täysin valottomalla ja alati hidastuvalla kärryllä. Silloinkin tunsin ahtauden tunnetta tuolloin tuuheampien hiusteni alapuolella. Pääsimme kuitenkin hengissä jonkin huoltoaseman pihaan, mutta koska tapahtumahetkellä oltiin pimeässä pohjolassa ja edelleen moniosaavia musamachoja, en enää löytänyt kyseistä huoltsikkaa vaikka kahlasin laina-autolla sohjoista Porvoo-Läyliäinen-väliä pariinkin kertaan.

Noina kunnianhimoisina aikoina tällaiset autoasiat eivät kuitenkaan rassanneet mieltäni, sillä koko kapasiteetti oli varattu aivan tuotapikaa tapahtuvan maailmanvalloituksen ja vastakkaisen sukupuolen sen ajattelemiselle. Maailmaa ei ole vielä valloitettu, ja vastapuolen senkin ajattelu on antanut kosolti tilaa juuri näille autoasioille ja sääilmiöille.

Vanhassa puutalossa asuminen on siinä mielessä mukavaa, että ikkunat eivät päästä lunta sisään, mutta talven suljettujen lasien läpi verhoja heiluttava viesti tulee kuitenkin selväksi. Tämä kaikki vaikuttaa väkisinkin mielenlaatuun. Näillä keleillä töistä kotiin tullessa on todellakin haasteellista suostutella pystyyn mitään muuta kuin pyyhkijän sulat, ja jos varhaiskeski-ikäisen (!) isämiehen Internet-sessio venyy pikkutunneille sillä seurauksella, että kämmeneen on yön aikana ilmestynyt rakkuloita, on syy suurin piirtein sama kuin kymmenenkin vuotta sitten, hakusanat vain ovat muuttuneet kaikenmaailman rivouksista muotoon: 4x4, lämmitettävä tuulilasi, mäkilähtöavustin, sähkölämmitteinen peitto, pikakiuas, äkkilähtö…

Seurakunnan joulukonsertin yhteydessä kuulemani pastorin joulusaarna päättyi viisauteen ”syvää iloa edeltää usein syvä suru”. Syvässä hangessa tuulilasia naarmuttaessani taisin oivaltaa mitä pastori tällä tarkoitti. Syvää kesää odotellessa, toivotan kaikille teille oikein syvää joulua.

Oikein lämmin tervehdys kahdelta tuettavalta Saul Schubakille, Aleksi Tolvaselle ja koko Kokoomusnuorten kepeälle porukalle Elisa Siekkisineen kaikkineen!

Oikein lämmin tervehdys kahdelta tuettavalta Saul Schubakille, Aleksi Tolvaselle ja koko Kokoomusnuorten kepeälle porukalle Elisa Siekkisineen kaikkineen! Koitettiin suhtautua teihin nauramatta ja muutenkin asiallisesti.

Ja korkeasti koulutettu veronmaksaja-iskämmekin lähettää teille sellaiset terveiset, että tää meidän keissi olis ollut ihan toisenlainen, jos yhteiskunta ei olis ollut mukana antamassa vauhtia! Ja että jos te meinaatte ryhtyä kansanedustajiksi jossain vaiheessa, niin isi rupee kans, ja sille ei aleta!

Lihad

En tiedä kuinka laaja-alaisesti naiset kaipaavat ajotuotteista saatavaa pönkitystä pörröilleen, mutta ainakin miehille auto on aina alalämpöpuhaltimen jatke. Tämä aiheuttaa suojaamatonta liikennettä vielä kasvuiässä olevien mopoautopoikien toimesta.

Autoni anarkistinen asenne omia sähkö- ja hallintalaitteitaan kohtaan aiheuttaa näistä asioista konservatiivisesti ajattelevalle itselleni toistuvasti voimakkaita puistatuksen tunteita syksyn pimeissä loskakeleissä, mutta vielä vähemmän pidän miten tahansa sutivista mopoautoista.

Mopoautot näyttävät fysiikan laeille refleksinomaisesti keskisormea ja pitävät aikuis-autojen seassa äänivallinmurrosikäistä meteliä kontatessaan takaisin kotitalliaan kohti.

Palkitsin taas ajomatkan päätteeksi itseni pysähtymällä hetkeksi nuolemaan valtavien turkkilaisten käsivarsien taputtelemaa juusto-liharullaa, mutta tätäkin voimallisempi kokemus löytyi ohiajavan shittiäisen äänentoistolaitteista. Valtava jyrinä vapautti reikäiset hampaani fetapaikoistaan ja ketjukolarifantasiat valtasivat mieleni.

Ja kun talviaikaan keikkapaikalle mennessä liikennevalojen vaihtuessa vihreäksi, alkaa edessä oleva mopoauto vain inistä kovemmin, muttei fyysisesti liikahdakaan edes valumalla alamäen suuntaisesti, tapahtuu jännittävää kielen uudistumista seuraavan kirosanan alkaessa ennen edellisen loppumista.

Tämä mopoauton ylituunaaminen mm. ydinäänilaitteistolla saa aikaan luomuksen, joka on pitkän välimatkan päästä koettuna uhkaava, jopa pelottava, mutta turvatyynyetäisyydeltä tarkasteltuna vain surkeudellaan ällistyttävä luonnonoikku. Pullisteluvälineenä verrattavissa lepotilassaan valtavaan siittimeen, joka kuitenkin jäykistyessään vain ohenee ja lyhenee.

Jos mielipiteeni mopoautostasi jäi vielä epäselväksi, ole hyvä ja käänny aina selväsanaisen etupuskurini puoleen.

Kuka enää äänestää?

Itse äänestin taas, vaikken taaskaan tehnyt sitä mielelläni. Enkä taaskaan voinut äänestää ehdokasta jota olisin halunnut, sillä kaikkia ääniä ei lasketa.

Äänestysprosentti on presidentinvaaleissa korkeampi kuin kunnallisvaaleissa, eikä syyttä. Tämä on paradoksaalista, sillä nykyään presidentinvaalit ovat merkityksellisyydeltään vähäisimmät.

Eduskuntavaaleissa tehdään päätös mahdollisesta auton vaihdosta, eli kunnostetaanko vielä vanhaa ja tuttua koslaa toivoen, ettei matka katkea ennen seuraavaa nelivuotishuoltoa, vai vaihdetaanko jo uuteen vähäpäästöisempään ja luotettavampaan menopeliin.  Kuntavaaleissa taas päätetään, laitetaanko alle kalliit ja turvalliset merkkirenkaat vai säästetäänkö kumeissa jotta sisustus saadaan vaihdettua kiiltävään nahkaan. Presidentinvaaleissa väitellään enää siitä, että kohennetaanko vanhan Ladan ulkomuotoa liimaamalla nokkaan Mersun vai Jaguarin keulakoriste.

Keulakoriste valitaan demokraattisesti, kun varsinaisissa autovalinnoissa kaiken metelin jälkeen edellinen omistaja saa jostain syystä tehdä päätökset!

Puoluejärjestelmä takaa sen, että rakkaudella annettu ääni voi auttaa ketä tahansa muuta ehdokasta pääsemään nuijapöytään. Näinkin vain jos äänestää valtapuolueiden listoilta. Ei ole mitään mieltä äänestää uusia pienpuolueita, joilta ne yksi tai kaksi äänijyrää puuttuvat. Jos kuitenkin äänestää mielestään parasta ehdokasta eliittipuolueiden ulkopuolelta, niin toivottavasti äänestyspaikka on kauppareissun varrella ja keli hyvä.

Ajat ovat muuttuneet sitten vuoden 1906. Enää ei mene kaikilta läpi, että päättämään pääsee puolueen mukana kuka tahansa miten sattuu. Kotona Porvoossa pienin läpi mennyt äänisaalis oli 75 ja suurin ulosjäänyt 138. Kaupunginvaltuuston kokoonpano olisi todellakin erilainen jos sinne mentäisiin äänestäjien valitsemassa järjestyksessä. Viitsi tässä nyt sitten kahlata loskassa koppiin ähisemään. Sumutuksen makua on siinäkin, ettei mistään internetin kolkasta löydy ehdokkaita äänimääräjärjestyksessä! Paikallisen Osla-autonkin nettisivuilla saa ajokit itse laittaa jos minkälaiseen vertailuun!

Äänestysaktiivisuutta lisäisi sekin, että kunta- ja eduskuntavaaleissa saisi äänestää sydäntään lähellä olevan kotikunnan päättäjistä, eikä olisi pakotettu väliaikaisen opiskelijakaupunkinsa päätöksentekoon.

Lääkkeet:

1: Äänestys kotoa käsin verkkopankkitunnuksilla.

2: Äänensä saa antaa sekä kunta- että eduskuntavaaleissa kenelle tahansa ehdokkaalle koko valtakunnan alueella.

3: Valtuustojen ja Eduskunnan kansalaisvalinta suoritetaan kokonaisen kuukauden aikana, avoimen äänilaskurin seuratessa tilannetta reaaliaikaisesti.

Lopputulos:

1: Enää ei pääse kusenkeltainen lehdistö myrskytuulettamaan kaikkien äänestäneen taas syksyn tullen haravaa, vaikka kyseessä on vain moottoroitu puhallus.

2: Äänestysprosentti 86.

Nastaa kliffaa

Eilispäivän ajelut alkoivat vähän ennen kahdeksaa aamulla, jolloin ajokeli oli kesärenkailla vielä ihan passeli. Kuitenkin jo ensimmäisen pysähdyksen jälkeen yhdeksän maissa, heittäessäni poitsuani eskariin, oli koko alkupäivä kolaroitu omaan osaamattomuuteeni. Sääennusteen mukainen talviylläri löi kaikki peruskorttinsa pöytään, eikä mistään siis enää voinut tulla moneen tuntiin mitään. Autonkaltaiseni olin tietysti parkkeerannut kylän jyrkimpään ylämäkeen, eikä edes tasaisella maalla olisi ollut mahdollisuuksia päästä tällä kelillä liikkumaan muuten kuin kylki edellä. Loiskis ja pärskis, epärealismi lainehti jälleen kerran yli mielilaitojeni ja päätin tehdä eskarikeikan autolla, oli kuitenkin kiireinen päivä tulossa. Ja olikin, oikein kiireinen. Sain auton käännettyä, tai pikemminkin auto käänsi itse nokkansa alamäkeen täysin välittämättä ratin hakkaamisestani ja polkimien pumppaamisestani. Alhaalla odottava liikennevalo loisti punaisempana kuin koskaan, mutta tämä jäi huomaamatta ensilumesta hurmiossaan kirmaavilta renkailtani. Kesäkumien motivaatio loppui kuitenkin onneksemme jo suojatielle, muutaman valikoidun sanan päähän aamuruuhkaisesta pääväylästä. Takapenkillä naurettiin kippurassa, etupenkillä ei. Tolpan antaman hirveän värisen lähtökäskyn pakottamana aloitin lähes kyynelehtivän pyhiinvaellukseni kohti mitä tahansa tasaisella maalla sijaitsevaa parkkipaikkaa. Paikka löytyi ja matkamme eskariin onnistui kävelypelillä huomattavan hengissä, poitsunkin myöhästyessä vain alkuleikeistä. Seuraavaksi alkoi lumituiskussa surkastuneita muniani hiertävä lenkkariravi tytärtäni hakemaan. Päiväkotiin kirmattiin raivoisasti vaunutellen, tyylikkäästi pikkutakissa, talvitakin odottaessa jo toista viikkoa räätälillä vetoketjun vaihtoa.

Nyt kun kakaroista oli selvitty kunnialla, tai edes jotenkin, täytyi vielä selvitä työpäivästä joko kunnialla tai edes jotenkin. Itse asiassa hitot kunniasta tai jostain, hengissä selviäminenkin vaikutti jo haasteelta, olihan illalla päästävä sekuntiaikataululla töistä töihin Helsinkiin. Istuin pöntölle ja peruin aamupäivän opetukset. Nousin pöntöltä ja soitin kaikkiin paikallisiin renkaanvaihtoihin, mukaan lukien keskustelupalstojen harrastajanikkarit. Aika kului, nastat eivät edelleenkään. Notta tuumasta toimeen.

”Äkkiäkös mä ne itekin vaihdan?”. No enpä vaihda äkkiä, vaihdan renkaita. Pulttiavainta en löydä mistään, joten äidin tuttava tuo minulle sellaisen Emäsalosta (20km). Ensimmäinen rengas ei irtoa vaikka pultit on mennyt jo aikaa sitten. Potkin rengasta, jolloin auto heilahtaa tunkin päällä jättäen tunkin jumiin. ”Onneksi” ei tarvitse yksin häärätä, vaan paikalle saapuu juttukaveri. Nimittäin rengasjuttua tekevä toimittaja paikallisesta Borgåbladetista. Toimittaja lohduttaa kertomalla kuinka mahdottoman jumissa omat renkaansakin olivat. Tänx. Saan äidiltäni lainaksi toisen tunkin, jonka avulla saan omani takaisin auton alta. Räps, räps, räps. ”Toivottavasti tulee hyviä kuvia…”

Renkaat vaihtuivat, iltapäivän opetuksiin kerkesin melkein ajoissa ja Hesaankin päästiin. Positiivinen asenne ja muodollinen korrektius säilyi läpi moninaisten vaiheiden, kunnes käytöspohja lopulta petti päivän harmittomimman osaamattomuuden yhteydessä. Palautin avuliaalta tuttavalta saamani pulttiavaimen äidilleni, josta jatkoin täydellä vauhdilla matkaani, pulttiavain edelleen kädessäni. ”Voi ”””””n ””””””””n ”””””””!

Kiitos taas äiti, toivottavasti synnytys oli nopea.

P.S. Nenäni ei ole niin iso miltä se päivän Borgåbladetissa näyttää.

Mies paikallaan

Hondurasilaisten duunareiden humalainen jumala, suomalainen sahanpolttaja Teuvo Hakkarainen on levottomasta ja muutenkin mukiin menevästä tyylistään poiketen tänään virkistävästi mies paikallaan. Lunastaessaan kansakunnan sylkykupin paikkaa lausunnoillaan, tuli Teuvo alentaneeksi itsensä liiankin helpoksi pilkkakirveskummajaiseksi.

Mitta tuli kuitenkin sopivasti vaalien alla täyteen, ja pershaamun kanssa kirjoitettu vastahyökkäys yhdisti lööppikammoisen kansakuntamme muutamalla sosiaaliseen mediaan kohdistetulla hiiren iskulla. Ajoituksesta huolimatta avoimen kirjeen viesti vaikuttaa kuitenkin vilpittömältä. Ainakin sisältö on todellista asiaa, sanoi Petäjäjärvi talouspaperistaan mitä tahansa.

Seiskan lööpeistä ollaan nyt liikuttavan yksimielisiä, vaikka kauppa käykin kuin rasvattu juoru. Pitääkö tässä siis syyttää Seiskaa vai kansaa? Seiskaa. Skeidan lukeminen voi olla harmitonta viihdettä, mutta skeidan tuottaminen ja levittäminen on rikos. Ainakin toivottavasti. Ainahan näistä joku jaksaa käräjillekin saakka mennä, mutta liian harvoin. Teuvo on juuri sopivan jääräpäinen äkäpussi rähjäämään lehtijättiä vastaan, maksoi mitä maksoi. Tämä on kunnia-asia!

Teuvon vastahyökkäyksen taakse näyttää ryhmittyneen kaikki asiaan törmänneet, Perset-vastustajia myöten. Nyt toivotaan oikein veristä sirkusesitystä! Itsekin suorastaan tärisen odottaessani Seiskan kunnollista kampitusta, pieksentää, potkimista, kentän ympäri raahaamista, nylkemistä, piiskaamista, että Seiska suorastaan Teuvostetaan ja jätetään Hakkaran nokkaan kitumaan! Kuivukoon siinä seitsemän viikkoa 

esimerkkinä keltaiselle lehdistölle!

(Huh. Kylläpä vanha kunnon vihapuhe vaan vähentää mieliahtautta ja keventää tunnetta. Puuh… En silti suosittele. Voi jäädä koukkuun, ja ehkä kohta ei enää muuta osaakaan.)

Tämä Teuvon tempauksellaan keräämä kannustuksen määrä on melkoisen epätyypillinen hatunnosto jäyhiltä veronmaksajilta näkyvälle poliitikolle. Tätä ennen Teuvolle on naurettu mm. ryyppäämisen takia, mutta varmasti päästään ainakin tasapeliin Äänestäjät vastaan Teuvo – juomakilpailussa. Ei ole tulossa Jytkyä, vaan suoranainen Sirpalepommi, jos Teuvo nyt vetää Seiskaa luuvitosella loppuun asti. Meteli ja sotku on melkoinen, kun kaksin käsin ryyppäävä Suomi räjähtää kiliseviin aplodeihin.

Köyhä, syrjäytynyt ja pysähdyksissä

Viimeaikaisten tapahtumien myötä  tiedän mitä on olla köyhä, syrjäytynyt ja pysähdyksissä. Electronini nimittäin hajosi lauantaina, jepu-jee. Ikään kuin lämmittelyksi peruutin Lidl-reissulla autoni ties kenen peräkärryyn ja  kassalle päästyäni kortti ei siis enää jaksanut osallistua loputtomaan törsäilyyni. Ei muuta kuin täyttä häkää sulkemisaikaa vastaan äidiltä rahaa lainaamaan. Uutta korttiakaan ei noin vain saa, kun konttoritkin ovat nykyään auki keskimäärin 6 minuuttia päivässä. Eilen puhelinpalvelija lupasi lähettää uuden kortin viikon päästä, fantastista, kiitos, kiitos! Rahaa siis olisi tilillä vaikka poltettavaksi asti (aski kerrallaan), mutta ei ne fyrkat oikein sieltä käsin pääse elimistöä rapauttamaan. Pankkivirkailija palveli kuitenkin kusisessa paikassa olevaa asiakastaan lempeällä ohjeella, että voin lainailla rahaa vaikka kavereiltani seuraavan viikon ajan, fantastista, kiitos, kiitos! Viikonloppuna äiteeltä ja Hunajaltani lainaamani satku loppui kesken jo eilen, mutta sain kuitenkin parkkihiluillani ostettua vielä purkillisen pestoa pennuille. So far soo goood.

Tapahtumarikkaan viikonloppuni keikkareissulla syrjäydyin Hämeenlinnassa pimeällä tietyömaalla vastaantulijoiden liittymään pikatielle pyrkiessäni. Siinä sitten odottelin hätävilkut päällä, että maailmasta loppuisivat autot ja elämä jatkuisi. Vastaan ajavilla liittymäonnistujilla pyöri tietenkin virkanärkästyneet silmät päässä ja vehkeet heilui otsilla, kun joutuivat jumittunutta meikämandoliinia kyyläämään. Aivan kuin mulla olisi ollut jotenkin mainiot tunnelmat heidän kustannuksellaan siinä! No ehkä vähän olikin.

En myöskään jäänyt eilen kahden alakoululaisen alle autollani, vaikka läheltä pitikin. Ajoin Porvoon kirjaston ohi, ja näin edessäni kahden jannun kävelevän juttuihinsa uppoutuneena keskellä autotietä. Hiljensin tietysti vauhtia, ja ajattelin että nämä filosofit varmaan ihan kohta havahtuvat tähän maailmaan. Hiljensin. Hiljensin. Hiljensin. Lopulta pysäytin autoni ja odotin jännityksellä viimeiset metrit. Toinen poika veti kumppareistaan jarrut päälle juuri puskurini kohdalla ja loi vähän hölmistyneensäikähtäneen katseen, josta onnistuin lukemaan ajatuskuplan ”apuva, mitä sä siinä autoines teet keskellä autotietä!?”. Kun tosinaperot funtsii, niin siinä on autot vain autotiellä! Otetaan siis edelleen iisisti liikenteessä. J

Kynä miekkaa mahtavampi?

Näin kunnallisvaalien alla törmäsin Kunnollisvaalit 2012 -blogiin. Tänne on kerätty kunnallisvaaliehdokkaiden rasistisia lausuntoja, blogikirjoituksia ja facebook-päivityksiä ynnä muita. Listaa hallitsevat Perset (PERusSuomalaisET), mutta on siellä happamassa joukossa joku muukin. Huolestuttavaa porukkaa. Pysyn kuitenkin edelleen Jytkyn aikaisessa kannassani, eli katson jokaisen rasistisen ulostulon heikentävän tämän kalpean vähemmistön mahdollisuuksia vaikuttaa muuhun kuin kaveriporukoidensa saunailtoihin.

Otsikon kuluneella hokemalla viittaan näiden poliitikkojen lausuntoihin, joista osa syntyy toki kirjaimiksi näyttöpäätteille, mutta jotka tökerön muotonsa vuoksi ovat lähempää sukua miekkailulle kuin kynäilylle. Ennalta-arvattavasti tämän runoilijapiirin jäseniltä löytyy tuotannostaan internetin mukiloinnin lisäksi ihan oikeitakin pahoinpitelytuomioita.

Nämä vaahtosormet eivät ehkä ole kuulleet tai ainakaan ymmärtäneet kyseistä sanontaa. Kynän konseptiin nimittäin kuuluu olennaisesti se, että myös paperia on käden ulottuvilla. Jos haluatte kyseenalaistaa vanhan viisauden, olkaa hyvä, mutta käykää ensin pyyhkimässä hanurinne sapelilla. Juuri näin toimii suomalainen rasistipoliitikko. Parhaassa tapauksessa pahin virhe vältetäänkin, eli edesmenneen poronkäristyksen kikkaroita hierotaan pois erogeeniseltä alueelta terän sijasta kahvalla, mutta mm. tilankäytölliset ongelmat johtavat vääjäämättä siihen, että bajamaja on muutamassa kädenkäänteessä ähkitty pieneksi säleeksi pyyhkijän ympärille, joka on jälleen kerran asettanut paljaan äänitorvensa koko kansan osoiteltavaksi. Housut nilkoissa, miekka ulostuloaukossa. Alkuperäinen tarkoitus oli vain pitää rakkaat sinivalkoiset kalsarit puhtaana ruskeista joistain. Ja taas pyydellään kiemurrellen anteeksi.

En epäile hetkeäkään, etteikö valtaosa suomalaisista edelleen hippeile tässä asiassa niin, että ratkaisu maahanmuuttajia koskeviin ongelmiin löytyy möykkäämisen sijasta nykyistä paremmin hoidetulla koulutuksella ja työllistämisellä.

Äänekästä syksyn jatkoa kaikille ehdokkaille!