En halua väheksyä lapsia millään lailla,
mutta nyt kun rehelliselle päälle satuttiin näin heti aamusta, niin onhan se myönnettävä,
että oikeastaan niiden ominaisuudet ovat aavistuksen kehnompia kuin
meillä aikuisilla. Se, ovatko lapset yleisellä tasolla plussalla vai pakkasella, riippuu
tietysti katsantokannasta.
Kun nykyään tulee arviointi aloittaa positiivisen kautta, niin esimerkiksi lihaksettomuudessa ja järjen puutteessa mukulat ovat pitkällä, kilpaillen näissä sarjoissa suoraan useiden koirarotujen kanssa. Ja jos lasta vertaa vaikkapa kattilaan, niin
jo alkaa taitopistevoittoja herua.
Mutta on yksi ominaisuus, joka perustelee lapsen
olemassaolon. Se taianomainen hetki, joka tuottaa aikuiselle korkeimman
saavuttamisen kokemuksen. Kun kaiken kaivamisen jälkeen valtava (huomioi
suhteellisuus) räkäkokkare alkaa lopulta rasahdellen irrota karjuvan ja
pärskivän lapsen sieraimesta.
Tämä on se hetki joka muut hetket hämärtää.
Kikkareus kuitenkin menettää lopulta
tehonsa, joten toimi nyt! Aikuisiällä, vaikkapa nais- tai miespuolisosi
kikkareet tarjoavat jo pikemminkin fyysisen haasteen kuin henkisen nautinnon.
En siltikään kehota kaikkia lapsentekoon.
Päin vastoin, jos ainoa syy panostaa puolison avaumia, on parittomina päivinä sieraimeen
ilmaantuva mehukas laps'kokkare, niin saisitte hullut hävetä itseänne peilin
edessä.
Eikä tuota hetkeä varten edes tarvitse
omistaa lasta. Oma tai naapurin maahanmuuttajan, aivan se ja sama. Kunnollisia
kikkareita on helpoin löytää vuodenaikojen taitteista. Ota siis viimeistään
syksyllä omaa aikaa itselle, pyydystä piensieraiminen ja nauti kynnenalusellinen puhdasta kausiflunssaa!
