Nastaa kliffaa

Eilispäivän ajelut alkoivat vähän ennen kahdeksaa aamulla, jolloin ajokeli oli kesärenkailla vielä ihan passeli. Kuitenkin jo ensimmäisen pysähdyksen jälkeen yhdeksän maissa, heittäessäni poitsuani eskariin, oli koko alkupäivä kolaroitu omaan osaamattomuuteeni. Sääennusteen mukainen talviylläri löi kaikki peruskorttinsa pöytään, eikä mistään siis enää voinut tulla moneen tuntiin mitään. Autonkaltaiseni olin tietysti parkkeerannut kylän jyrkimpään ylämäkeen, eikä edes tasaisella maalla olisi ollut mahdollisuuksia päästä tällä kelillä liikkumaan muuten kuin kylki edellä. Loiskis ja pärskis, epärealismi lainehti jälleen kerran yli mielilaitojeni ja päätin tehdä eskarikeikan autolla, oli kuitenkin kiireinen päivä tulossa. Ja olikin, oikein kiireinen. Sain auton käännettyä, tai pikemminkin auto käänsi itse nokkansa alamäkeen täysin välittämättä ratin hakkaamisestani ja polkimien pumppaamisestani. Alhaalla odottava liikennevalo loisti punaisempana kuin koskaan, mutta tämä jäi huomaamatta ensilumesta hurmiossaan kirmaavilta renkailtani. Kesäkumien motivaatio loppui kuitenkin onneksemme jo suojatielle, muutaman valikoidun sanan päähän aamuruuhkaisesta pääväylästä. Takapenkillä naurettiin kippurassa, etupenkillä ei. Tolpan antaman hirveän värisen lähtökäskyn pakottamana aloitin lähes kyynelehtivän pyhiinvaellukseni kohti mitä tahansa tasaisella maalla sijaitsevaa parkkipaikkaa. Paikka löytyi ja matkamme eskariin onnistui kävelypelillä huomattavan hengissä, poitsunkin myöhästyessä vain alkuleikeistä. Seuraavaksi alkoi lumituiskussa surkastuneita muniani hiertävä lenkkariravi tytärtäni hakemaan. Päiväkotiin kirmattiin raivoisasti vaunutellen, tyylikkäästi pikkutakissa, talvitakin odottaessa jo toista viikkoa räätälillä vetoketjun vaihtoa.

Nyt kun kakaroista oli selvitty kunnialla, tai edes jotenkin, täytyi vielä selvitä työpäivästä joko kunnialla tai edes jotenkin. Itse asiassa hitot kunniasta tai jostain, hengissä selviäminenkin vaikutti jo haasteelta, olihan illalla päästävä sekuntiaikataululla töistä töihin Helsinkiin. Istuin pöntölle ja peruin aamupäivän opetukset. Nousin pöntöltä ja soitin kaikkiin paikallisiin renkaanvaihtoihin, mukaan lukien keskustelupalstojen harrastajanikkarit. Aika kului, nastat eivät edelleenkään. Notta tuumasta toimeen.

”Äkkiäkös mä ne itekin vaihdan?”. No enpä vaihda äkkiä, vaihdan renkaita. Pulttiavainta en löydä mistään, joten äidin tuttava tuo minulle sellaisen Emäsalosta (20km). Ensimmäinen rengas ei irtoa vaikka pultit on mennyt jo aikaa sitten. Potkin rengasta, jolloin auto heilahtaa tunkin päällä jättäen tunkin jumiin. ”Onneksi” ei tarvitse yksin häärätä, vaan paikalle saapuu juttukaveri. Nimittäin rengasjuttua tekevä toimittaja paikallisesta Borgåbladetista. Toimittaja lohduttaa kertomalla kuinka mahdottoman jumissa omat renkaansakin olivat. Tänx. Saan äidiltäni lainaksi toisen tunkin, jonka avulla saan omani takaisin auton alta. Räps, räps, räps. ”Toivottavasti tulee hyviä kuvia…”

Renkaat vaihtuivat, iltapäivän opetuksiin kerkesin melkein ajoissa ja Hesaankin päästiin. Positiivinen asenne ja muodollinen korrektius säilyi läpi moninaisten vaiheiden, kunnes käytöspohja lopulta petti päivän harmittomimman osaamattomuuden yhteydessä. Palautin avuliaalta tuttavalta saamani pulttiavaimen äidilleni, josta jatkoin täydellä vauhdilla matkaani, pulttiavain edelleen kädessäni. ”Voi ”””””n ””””””””n ”””””””!

Kiitos taas äiti, toivottavasti synnytys oli nopea.

P.S. Nenäni ei ole niin iso miltä se päivän Borgåbladetissa näyttää.

Mies paikallaan

Hondurasilaisten duunareiden humalainen jumala, suomalainen sahanpolttaja Teuvo Hakkarainen on levottomasta ja muutenkin mukiin menevästä tyylistään poiketen tänään virkistävästi mies paikallaan. Lunastaessaan kansakunnan sylkykupin paikkaa lausunnoillaan, tuli Teuvo alentaneeksi itsensä liiankin helpoksi pilkkakirveskummajaiseksi.

Mitta tuli kuitenkin sopivasti vaalien alla täyteen, ja pershaamun kanssa kirjoitettu vastahyökkäys yhdisti lööppikammoisen kansakuntamme muutamalla sosiaaliseen mediaan kohdistetulla hiiren iskulla. Ajoituksesta huolimatta avoimen kirjeen viesti vaikuttaa kuitenkin vilpittömältä. Ainakin sisältö on todellista asiaa, sanoi Petäjäjärvi talouspaperistaan mitä tahansa.

Seiskan lööpeistä ollaan nyt liikuttavan yksimielisiä, vaikka kauppa käykin kuin rasvattu juoru. Pitääkö tässä siis syyttää Seiskaa vai kansaa? Seiskaa. Skeidan lukeminen voi olla harmitonta viihdettä, mutta skeidan tuottaminen ja levittäminen on rikos. Ainakin toivottavasti. Ainahan näistä joku jaksaa käräjillekin saakka mennä, mutta liian harvoin. Teuvo on juuri sopivan jääräpäinen äkäpussi rähjäämään lehtijättiä vastaan, maksoi mitä maksoi. Tämä on kunnia-asia!

Teuvon vastahyökkäyksen taakse näyttää ryhmittyneen kaikki asiaan törmänneet, Perset-vastustajia myöten. Nyt toivotaan oikein veristä sirkusesitystä! Itsekin suorastaan tärisen odottaessani Seiskan kunnollista kampitusta, pieksentää, potkimista, kentän ympäri raahaamista, nylkemistä, piiskaamista, että Seiska suorastaan Teuvostetaan ja jätetään Hakkaran nokkaan kitumaan! Kuivukoon siinä seitsemän viikkoa 

esimerkkinä keltaiselle lehdistölle!

(Huh. Kylläpä vanha kunnon vihapuhe vaan vähentää mieliahtautta ja keventää tunnetta. Puuh… En silti suosittele. Voi jäädä koukkuun, ja ehkä kohta ei enää muuta osaakaan.)

Tämä Teuvon tempauksellaan keräämä kannustuksen määrä on melkoisen epätyypillinen hatunnosto jäyhiltä veronmaksajilta näkyvälle poliitikolle. Tätä ennen Teuvolle on naurettu mm. ryyppäämisen takia, mutta varmasti päästään ainakin tasapeliin Äänestäjät vastaan Teuvo – juomakilpailussa. Ei ole tulossa Jytkyä, vaan suoranainen Sirpalepommi, jos Teuvo nyt vetää Seiskaa luuvitosella loppuun asti. Meteli ja sotku on melkoinen, kun kaksin käsin ryyppäävä Suomi räjähtää kiliseviin aplodeihin.

Köyhä, syrjäytynyt ja pysähdyksissä

Viimeaikaisten tapahtumien myötä  tiedän mitä on olla köyhä, syrjäytynyt ja pysähdyksissä. Electronini nimittäin hajosi lauantaina, jepu-jee. Ikään kuin lämmittelyksi peruutin Lidl-reissulla autoni ties kenen peräkärryyn ja  kassalle päästyäni kortti ei siis enää jaksanut osallistua loputtomaan törsäilyyni. Ei muuta kuin täyttä häkää sulkemisaikaa vastaan äidiltä rahaa lainaamaan. Uutta korttiakaan ei noin vain saa, kun konttoritkin ovat nykyään auki keskimäärin 6 minuuttia päivässä. Eilen puhelinpalvelija lupasi lähettää uuden kortin viikon päästä, fantastista, kiitos, kiitos! Rahaa siis olisi tilillä vaikka poltettavaksi asti (aski kerrallaan), mutta ei ne fyrkat oikein sieltä käsin pääse elimistöä rapauttamaan. Pankkivirkailija palveli kuitenkin kusisessa paikassa olevaa asiakastaan lempeällä ohjeella, että voin lainailla rahaa vaikka kavereiltani seuraavan viikon ajan, fantastista, kiitos, kiitos! Viikonloppuna äiteeltä ja Hunajaltani lainaamani satku loppui kesken jo eilen, mutta sain kuitenkin parkkihiluillani ostettua vielä purkillisen pestoa pennuille. So far soo goood.

Tapahtumarikkaan viikonloppuni keikkareissulla syrjäydyin Hämeenlinnassa pimeällä tietyömaalla vastaantulijoiden liittymään pikatielle pyrkiessäni. Siinä sitten odottelin hätävilkut päällä, että maailmasta loppuisivat autot ja elämä jatkuisi. Vastaan ajavilla liittymäonnistujilla pyöri tietenkin virkanärkästyneet silmät päässä ja vehkeet heilui otsilla, kun joutuivat jumittunutta meikämandoliinia kyyläämään. Aivan kuin mulla olisi ollut jotenkin mainiot tunnelmat heidän kustannuksellaan siinä! No ehkä vähän olikin.

En myöskään jäänyt eilen kahden alakoululaisen alle autollani, vaikka läheltä pitikin. Ajoin Porvoon kirjaston ohi, ja näin edessäni kahden jannun kävelevän juttuihinsa uppoutuneena keskellä autotietä. Hiljensin tietysti vauhtia, ja ajattelin että nämä filosofit varmaan ihan kohta havahtuvat tähän maailmaan. Hiljensin. Hiljensin. Hiljensin. Lopulta pysäytin autoni ja odotin jännityksellä viimeiset metrit. Toinen poika veti kumppareistaan jarrut päälle juuri puskurini kohdalla ja loi vähän hölmistyneensäikähtäneen katseen, josta onnistuin lukemaan ajatuskuplan ”apuva, mitä sä siinä autoines teet keskellä autotietä!?”. Kun tosinaperot funtsii, niin siinä on autot vain autotiellä! Otetaan siis edelleen iisisti liikenteessä. J

Kynä miekkaa mahtavampi?

Näin kunnallisvaalien alla törmäsin Kunnollisvaalit 2012 -blogiin. Tänne on kerätty kunnallisvaaliehdokkaiden rasistisia lausuntoja, blogikirjoituksia ja facebook-päivityksiä ynnä muita. Listaa hallitsevat Perset (PERusSuomalaisET), mutta on siellä happamassa joukossa joku muukin. Huolestuttavaa porukkaa. Pysyn kuitenkin edelleen Jytkyn aikaisessa kannassani, eli katson jokaisen rasistisen ulostulon heikentävän tämän kalpean vähemmistön mahdollisuuksia vaikuttaa muuhun kuin kaveriporukoidensa saunailtoihin.

Otsikon kuluneella hokemalla viittaan näiden poliitikkojen lausuntoihin, joista osa syntyy toki kirjaimiksi näyttöpäätteille, mutta jotka tökerön muotonsa vuoksi ovat lähempää sukua miekkailulle kuin kynäilylle. Ennalta-arvattavasti tämän runoilijapiirin jäseniltä löytyy tuotannostaan internetin mukiloinnin lisäksi ihan oikeitakin pahoinpitelytuomioita.

Nämä vaahtosormet eivät ehkä ole kuulleet tai ainakaan ymmärtäneet kyseistä sanontaa. Kynän konseptiin nimittäin kuuluu olennaisesti se, että myös paperia on käden ulottuvilla. Jos haluatte kyseenalaistaa vanhan viisauden, olkaa hyvä, mutta käykää ensin pyyhkimässä hanurinne sapelilla. Juuri näin toimii suomalainen rasistipoliitikko. Parhaassa tapauksessa pahin virhe vältetäänkin, eli edesmenneen poronkäristyksen kikkaroita hierotaan pois erogeeniseltä alueelta terän sijasta kahvalla, mutta mm. tilankäytölliset ongelmat johtavat vääjäämättä siihen, että bajamaja on muutamassa kädenkäänteessä ähkitty pieneksi säleeksi pyyhkijän ympärille, joka on jälleen kerran asettanut paljaan äänitorvensa koko kansan osoiteltavaksi. Housut nilkoissa, miekka ulostuloaukossa. Alkuperäinen tarkoitus oli vain pitää rakkaat sinivalkoiset kalsarit puhtaana ruskeista joistain. Ja taas pyydellään kiemurrellen anteeksi.

En epäile hetkeäkään, etteikö valtaosa suomalaisista edelleen hippeile tässä asiassa niin, että ratkaisu maahanmuuttajia koskeviin ongelmiin löytyy möykkäämisen sijasta nykyistä paremmin hoidetulla koulutuksella ja työllistämisellä.

Äänekästä syksyn jatkoa kaikille ehdokkaille!