Ugh, kevät aiheuttaa minkä aiheuttaa, turha
kai sitä on kierrellä. Mutta olisiko joku roti edes? Monen pitkän pimeän jälkeen
pari pientä kirkasta ja niin, kauhea tarve olevinaan kaikilla koko ajan.
Mediakin on taas vain sen itsensä äärellä.
Kaikilla YLEn kanavilla on kellon ympäri joku asiantuntija piluilemassa jonkun
leffan tai muun verukkeella. Ja lehdet nostavat tutkimuksia aiheesta
päivittäin. Että siivoava mies on seksikäs, ja että naiset haluavat sittenkin miestä
joka ei siivoa.
Niin tai näin, en sittenkään koe, että
siivoamissexyt tutkimukset resonoisivat hormonitoimintani kanssa. Näinä
keväisinä aikoina pieninkin impulssi toki usein riittää, mutta riittää se marraskuussakin.
Jos vaimo sattuu olemaan kotona ja vaikkapa rappukäytävän ovi käy tai ei käy,
niin tättärätää, kirkkovenekuvasto vasaroi auringon hapertaman pääni samalla
kun tiskiharja ja roskapussit tipahtavat käsistä niille paikoilleen.
Kompassikin osoittaa jo, ja sen mukaan mennään. Suunta on suoraan kohti.
Matka-aika on sama, oli siinä välissä sitten keväinen sohjo tai keskitalvinen
umpihanki.
Väittävät tutkimuksissaan myös, että
naisella sukupuolielin ja mieli yhdistyvät syvemmin kuin miehellä, jolla elin
yhdistyy mielen sijasta lähinnä satunnaisesti raajan kanssa. Voihan tuo
ollakin. Miestutkimus on lähtökohtaisesti nokkelan tutkijan helppoa rahaa, kun
naistutkimus on merkki professorin vakavaksi kehittyneestä masennuksesta.
Kevät on monille tuskallistakin aikaa.
Kaikki eivät hakeudu tai löydä ruumiinlämpöön oman lämpönsä ulkopuolelle.
Kevätauringossa tehdään vauvojen lisäksi paljon itsemurhia. Ehkä osan näistä
selittää vääränlainen kiväärinpiipun rassaus? Reikä kuin reikä ja pam.
Olohuoneemme jokinäymä on samalla näkymä
suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Poutapäivien jälkeen, kun jää alkaa
maallikon silmiin näyttää jo epäilyttävän laikukkaalta, mitä tekee suomalainen
mies? Vetää haalarin päälleen, raahustaa "jäälle" ja poraa siihen viime
töikseen reijän! Pian paikalle löytää toinenkin samanlainen. Nämä Jarmot eivät
hakeudu toistensa läheisyyteen, vaan poraavat omat reikänsä kymmenien metrien
päähän toisistaan. Siinä ne istuvat, hörppivät jallukahviaan ja ihailevat
löystyviä reikiään jään sulaessa. "Ite kun poraa oman reikänsä, niin eipä
tartte kylillä kysellä ämmiltä, että saisko kattoo".
Joki taas piakkoin aukeaa, minkä sille
mahtaa. Kaikkihan täältä lähdetään, toinen ennen toista. Mutta onko enää
kauniimpaa tietä täältä ikuisuuteen, kuin vajota oman reikänsä ääreen? Vai ei
ole suomalainen mies romanttinen?
