Mies ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä
kaikkea nainen saa kokea biologian potkiessa munasarjoille raskauden aikana.
Suuri (väärä sanavalinta, loppuvuosi
mikroruoalla) hämmästys, odottava äiti rikastuttaa elämääni. Olen ymmälläni uusista
kauniista muodoista, ja yhtä ymmälläni olen koettelemuksista joita läheltä
todistan.
Harmia äidille tuottivat viimeksi tissit,
jotka ovat saaneet aviomiestä innostavan kasvupyrähdyksen. "Ärsyttävää
lenkkeillä kun tissit alkavat heilua". Jäin sanattomaksi ja onnelliseksi.
Mutta leikki sikseen, sen todella täytyy olla viheliäistä!
Lenkille lähtö on useimmille meistä jo
sinänsä suuren taistelun takana, mutta jos kortteliravi pitäisi vielä koittaa
ajoittaa tissien heilumisten väliin, niin minulta ainakin jäisi koko touhu
väliin. Jos minun vain olisi mahdollista synnyttää vaimoni puolesta, saisi
vaimoni silti synnyttää. Lenkkeilyn sen sijaan jätän väliin muutenkin, niin
aivan varmasti kantaisin heiluntaan taipuvaisia tissejä hänen puolestaan jos
suinkin voisin.
Ehkä heiluntaväleihin tähtäävän lenkin
metsästystä (puoli lausetta jo täysin pielessä, saan lämmittää mikroherkkuja
vielä pitkälle alkavaan vuoteen) raivostuttavampaa on tilanne, jossa tissit
aloittavat heilumisensa kesken hyvällä sykkeellä alkaneen puolimaratonin.
Kävellen tai taxilla kotiin, kuinka raivostuttavaa.
En siis todella voi (paitsi salaa ja
mielelläni) kuvitella näistä heiluritisseistä aiheutuvaa mielipahaa.
Toivottavasti tällainen ymmärtävä aviomies saa lopulta toimillaan ja hyvillä
tarkoituksillaan edes jonkin verran kevennettyä odotuksen taakkaa.
