Jykän vaimo lykkäsi taas kerran luottokorttinsa Jykän
kouraan ja passitti tämän kauppareissulle, olihan talouden tulot kuitenkin
vaimon, eivätkä raikulin Jykän harteilla. Jykällehän ei harteita oltu kuoriutumisen
yhteydessä annettu alun perinkään.
Vaimo oli aikaa sitten ostanut Jykälle kalliin
kauppakassilimusiinin, mutta ehkä alitajunta tai kenties jokin korkeampikin
johdatus ohjasi Jykän aina avonaisen persvärkin vanhan fillarin muovisatulaan,
hierovan nahkaistuimen sijasta.
Alkaa raivokkaan innokas ja fantastinen vastuun ja
velvollisuuden polkeminen kohti paikallismarkettia. Bulevardin boheemia
olutterassia ohittaessaan Jykän korviin kuitenkin kantautuu tuttu sävel.
”JYKÄÄ, VANHA PENNINHEILUTTAJA HOI, STOOOP!” Jykä kääntää jarrupalat leimuten
fillarinsa kohti terassia. Siellähän päivystää Jykän vanhan jengin huivipää,
kollien kolli, porukan pelle, Peksi.
-Tuus ny morjestaan, Jykä heei!
-Oon kyl menos kauppaan…
-Paskat, tuu nyt! Kato kesä ja kaikkee, kai mä nyt kuitenkin
sun frendis vielä oon, enkö ookin?!
-Noo, joo-o, oot, oot (kai…)…
Aavistuksen vaivautuneena Jykä laskeutuu pyöränsä selästä
morjestamaan Peksiä. Peksi on koko Arkadianlinnan paras puhemies ja manipuloija,
vaikeasta änkyttämisestään huolimatta. Peksi tietää mistä narusta Jykää
vedellään. Milloin hellemmin ja hitaammin, milloin kovemmin ja kornimmin. Jykä
oli ennen porukan kovin tervakeuhko, ja tästä Peksin on helppo aloittaa. Pian
tarjoiluvuoro on kuitenkin vaihtunut Jykälle, ja vaimon kortti saa laulaa.
Seuraa kostea ja kovaääninen iltapäivä. Suuret on puheet ja
eleet pojilla, ihan kuin ennen vanhaan. Paikatkin vaihtuvat tiuhaan, osa
vaihtelun vuoksi, osa pakon edessä. Iltapäivä kääntyy illaksi ja Jykä on
vanhassa vauhdissaan. Ulosheittoja ja porttikieltoja satelee. Peksi heiluttelee
pallejaan ja Jykä saa pitkästä aikaa nauraa oikein kunnolla. Kunnolla ja kunnon
tuolla puolen. Voi vaimon korttiparkaa.
-Peksi hei, mulla tulee ihan just yrjöt ja kaikki, pakko
ottaa pikku breikki.
-No eihän yrjöissä mitään, mut jos kaikki tulee, niin sit on
pahapaha!
-Hei, älä solvaa siinä vaan jeesaa nyt vähän. Mä en oikeesti
voi mennä himaan tässä kunnossa. Varsinkaan ilman ostoksia, tajuuksä?!
-Joo, joo, sori. Venttaas, mä kekkaan jotain. Mä kekkaan
aina jotain, sä tiiät. HEI! Mennään Johiksen landelle pönöttään hetkeks! Mä
tilasin jo taksin!
Johiskin on Jykän vanhaa jengiä. Ikuinen peesaaja,
heittopussi. Aina paikkaamassa ja komppaamassa juoppojen tai muuten
leväperäisten kavereidensa toilauksia. Ja niin vain taipuu Johis tälläkin
kertaa Peksin aneluihin.
Mökillä vierähtää aikaa ja alkoholia seuraavaan iltapäivään
saakka. Puhelimet soivat ja soivat, kunnes Johis lopulta uskaltautuu vastaamaan
Jykän luuriin.
-Krhm, Kooskinen Jykän puh…
-MISSÄ SE S******N R******I OIKEIN SEILAA P*******N
P***E?!!!!
-Krhm, täällä ollaan kaikki ihan vain rennosti minun
rantatilallani kalastelemassa hieman pikkuisia
kalojenpentuja.
-TURPA KIINNI LISÄKIVES JA KATAISTA LUURIN JATKOKSI!!
-Krhm, heerääppä Jykää, vaaimo soittaa.
-Snoort, MITÄÄ, EI HELV! Joo, hei, hei vaan rakas! Kuule hei
anteeks, ihan ihme juttu kävi kuule…
-Jumalauta mies, mulle on kuule ihan se ja sama, että missä
sä oot tai mitä teet, mutta MUN KORTILTA ON HÖYLÄTTY 700 EGEÄ YHDESSÄ ILLASSA JA MAITO ON LOPPU!!
NYT EI SELITYKSET AUTA!
-Voih ei, nyt on Johis paha, koita sä sanoo sille jotain.
-Krhm, Joohis tässä taas. Noo kato pojat tuli tossa iltasella
vähän palaveria pitämään ja eihän täällä katoppa oikeen ilta-aikaan tota
kenttääkään oo, ja sitten oli niinkun ton Peksin kirjotusproggiskin, jota
varten ostettiin sille uus läppäri, mut ne fyrkat kyllä tulee moninkertasena
sitten takas kun otetaan vaan kaikessa rauhassa eikä mitään pahoja henkiä
manailla yhtään.
-Siis ei voi olla totta, taas se h******n Peksi on kaiken
takana?! Jykälle se luuri!
-Hei kulta hei, älä nyt, eihän se nyt rikos oo, että mulla
on kavereita, eihän? Eikä nää oikeestaan ees oo mun kavereita. Kulta?
-No ei kai se nyt mikään rikos oo… Ja kun ei ne oikeestaan
ees oo sun kavereita… Tuu rakas kotiin, sulla on varmaan kauhee olokin! Voi
rakas, tuu kotiin potemaan, mä hoidan sua!
Näin voi krapulainen puhelu päättyä vain Arkadianlinnan
satumaassa. Ja tietenkin myös meillä Suomessa.
Hyvää juhannusta kaikesta huolimatta! Jos näette poliitikon
pyrkivän työmatkalle, ottakaa kuskilta avaimet pois ja juottakaa hänelle
viinaa!
