Kevään seksikkäät aiheet

Ugh, kevät aiheuttaa minkä aiheuttaa, turha kai sitä on kierrellä. Mutta olisiko joku roti edes? Monen pitkän pimeän jälkeen pari pientä kirkasta ja niin, kauhea tarve olevinaan kaikilla koko ajan.

Mediakin on taas vain sen itsensä äärellä. Kaikilla YLEn kanavilla on kellon ympäri joku asiantuntija piluilemassa jonkun leffan tai muun verukkeella. Ja lehdet nostavat tutkimuksia aiheesta päivittäin. Että siivoava mies on seksikäs, ja että naiset haluavat sittenkin miestä joka ei siivoa.

Niin tai näin, en sittenkään koe, että siivoamissexyt tutkimukset resonoisivat hormonitoimintani kanssa. Näinä keväisinä aikoina pieninkin impulssi toki usein riittää, mutta riittää se marraskuussakin. Jos vaimo sattuu olemaan kotona ja vaikkapa rappukäytävän ovi käy tai ei käy, niin tättärätää, kirkkovenekuvasto vasaroi auringon hapertaman pääni samalla kun tiskiharja ja roskapussit tipahtavat käsistä niille paikoilleen. Kompassikin osoittaa jo, ja sen mukaan mennään. Suunta on suoraan kohti. Matka-aika on sama, oli siinä välissä sitten keväinen sohjo tai keskitalvinen umpihanki.

Väittävät tutkimuksissaan myös, että naisella sukupuolielin ja mieli yhdistyvät syvemmin kuin miehellä, jolla elin yhdistyy mielen sijasta lähinnä satunnaisesti raajan kanssa. Voihan tuo ollakin. Miestutkimus on lähtökohtaisesti nokkelan tutkijan helppoa rahaa, kun naistutkimus on merkki professorin vakavaksi kehittyneestä masennuksesta.

Kevät on monille tuskallistakin aikaa. Kaikki eivät hakeudu tai löydä ruumiinlämpöön oman lämpönsä ulkopuolelle. Kevätauringossa tehdään vauvojen lisäksi paljon itsemurhia. Ehkä osan näistä selittää vääränlainen kiväärinpiipun rassaus? Reikä kuin reikä ja pam.

Olohuoneemme jokinäymä on samalla näkymä suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Poutapäivien jälkeen, kun jää alkaa maallikon silmiin näyttää jo epäilyttävän laikukkaalta, mitä tekee suomalainen mies? Vetää haalarin päälleen, raahustaa "jäälle" ja poraa siihen viime töikseen reijän! Pian paikalle löytää toinenkin samanlainen. Nämä Jarmot eivät hakeudu toistensa läheisyyteen, vaan poraavat omat reikänsä kymmenien metrien päähän toisistaan. Siinä ne istuvat, hörppivät jallukahviaan ja ihailevat löystyviä reikiään jään sulaessa. "Ite kun poraa oman reikänsä, niin eipä tartte kylillä kysellä ämmiltä, että saisko kattoo".

Joki taas piakkoin aukeaa, minkä sille mahtaa. Kaikkihan täältä lähdetään, toinen ennen toista. Mutta onko enää kauniimpaa tietä täältä ikuisuuteen, kuin vajota oman reikänsä ääreen? Vai ei ole suomalainen mies romanttinen?