En tiedä kuinka laaja-alaisesti naiset kaipaavat
ajotuotteista saatavaa pönkitystä pörröilleen, mutta ainakin miehille auto on
aina alalämpöpuhaltimen jatke. Tämä aiheuttaa suojaamatonta liikennettä vielä
kasvuiässä olevien mopoautopoikien toimesta.
Autoni anarkistinen asenne omia sähkö- ja
hallintalaitteitaan kohtaan aiheuttaa näistä asioista konservatiivisesti
ajattelevalle itselleni toistuvasti voimakkaita puistatuksen tunteita syksyn
pimeissä loskakeleissä, mutta vielä vähemmän pidän miten tahansa sutivista mopoautoista.
Mopoautot näyttävät fysiikan laeille refleksinomaisesti
keskisormea ja pitävät aikuis-autojen seassa äänivallinmurrosikäistä meteliä kontatessaan
takaisin kotitalliaan kohti.
Palkitsin taas ajomatkan päätteeksi itseni pysähtymällä
hetkeksi nuolemaan valtavien turkkilaisten käsivarsien taputtelemaa
juusto-liharullaa, mutta tätäkin voimallisempi kokemus löytyi ohiajavan
shittiäisen äänentoistolaitteista. Valtava jyrinä vapautti reikäiset hampaani
fetapaikoistaan ja ketjukolarifantasiat valtasivat mieleni.
Ja kun talviaikaan keikkapaikalle mennessä liikennevalojen
vaihtuessa vihreäksi, alkaa edessä oleva mopoauto vain inistä kovemmin, muttei
fyysisesti liikahdakaan edes valumalla alamäen suuntaisesti, tapahtuu
jännittävää kielen uudistumista seuraavan kirosanan alkaessa ennen edellisen
loppumista.
Tämä mopoauton ylituunaaminen mm. ydinäänilaitteistolla saa
aikaan luomuksen, joka on pitkän välimatkan päästä koettuna uhkaava, jopa
pelottava, mutta turvatyynyetäisyydeltä tarkasteltuna vain surkeudellaan
ällistyttävä luonnonoikku. Pullisteluvälineenä verrattavissa lepotilassaan
valtavaan siittimeen, joka kuitenkin jäykistyessään vain ohenee ja lyhenee.
Jos mielipiteeni mopoautostasi jäi vielä epäselväksi, ole
hyvä ja käänny aina selväsanaisen etupuskurini puoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti