Köyhä, syrjäytynyt ja pysähdyksissä

Viimeaikaisten tapahtumien myötä  tiedän mitä on olla köyhä, syrjäytynyt ja pysähdyksissä. Electronini nimittäin hajosi lauantaina, jepu-jee. Ikään kuin lämmittelyksi peruutin Lidl-reissulla autoni ties kenen peräkärryyn ja  kassalle päästyäni kortti ei siis enää jaksanut osallistua loputtomaan törsäilyyni. Ei muuta kuin täyttä häkää sulkemisaikaa vastaan äidiltä rahaa lainaamaan. Uutta korttiakaan ei noin vain saa, kun konttoritkin ovat nykyään auki keskimäärin 6 minuuttia päivässä. Eilen puhelinpalvelija lupasi lähettää uuden kortin viikon päästä, fantastista, kiitos, kiitos! Rahaa siis olisi tilillä vaikka poltettavaksi asti (aski kerrallaan), mutta ei ne fyrkat oikein sieltä käsin pääse elimistöä rapauttamaan. Pankkivirkailija palveli kuitenkin kusisessa paikassa olevaa asiakastaan lempeällä ohjeella, että voin lainailla rahaa vaikka kavereiltani seuraavan viikon ajan, fantastista, kiitos, kiitos! Viikonloppuna äiteeltä ja Hunajaltani lainaamani satku loppui kesken jo eilen, mutta sain kuitenkin parkkihiluillani ostettua vielä purkillisen pestoa pennuille. So far soo goood.

Tapahtumarikkaan viikonloppuni keikkareissulla syrjäydyin Hämeenlinnassa pimeällä tietyömaalla vastaantulijoiden liittymään pikatielle pyrkiessäni. Siinä sitten odottelin hätävilkut päällä, että maailmasta loppuisivat autot ja elämä jatkuisi. Vastaan ajavilla liittymäonnistujilla pyöri tietenkin virkanärkästyneet silmät päässä ja vehkeet heilui otsilla, kun joutuivat jumittunutta meikämandoliinia kyyläämään. Aivan kuin mulla olisi ollut jotenkin mainiot tunnelmat heidän kustannuksellaan siinä! No ehkä vähän olikin.

En myöskään jäänyt eilen kahden alakoululaisen alle autollani, vaikka läheltä pitikin. Ajoin Porvoon kirjaston ohi, ja näin edessäni kahden jannun kävelevän juttuihinsa uppoutuneena keskellä autotietä. Hiljensin tietysti vauhtia, ja ajattelin että nämä filosofit varmaan ihan kohta havahtuvat tähän maailmaan. Hiljensin. Hiljensin. Hiljensin. Lopulta pysäytin autoni ja odotin jännityksellä viimeiset metrit. Toinen poika veti kumppareistaan jarrut päälle juuri puskurini kohdalla ja loi vähän hölmistyneensäikähtäneen katseen, josta onnistuin lukemaan ajatuskuplan ”apuva, mitä sä siinä autoines teet keskellä autotietä!?”. Kun tosinaperot funtsii, niin siinä on autot vain autotiellä! Otetaan siis edelleen iisisti liikenteessä. J